Mielestäni tämä kuva on mahtava. Ensin selaa katseella taivasta ja sen jälkeen siirtyy metsän kautta jäälle ja kuva hahmottuu kokonaisena mieleen. Yksityiskohdat eivät niinkään vaan kokonaisuus ja se miten taivaan värit sointuvat vedessä. Metsän synkkyys heijastuu sulista kohdista järvessä…siitä tulee ihan lapsuus mieleen.

Kuvassa on mielestäni monta tunnetilaa: lähellä, lapsuus, tuntematon metsä ja liikkeellä olevat pilvet. Lähellä kuvaa minulle turvaa ja konkreettisuutta. Lapsuus tuo mukavia muistoja mieleen. Silloin sai rauhoittua, eikä ollut murheita mielessä (jotka tulivat vasta aikuisuudessa), tuntematon kuvaa alitajuntaa…sinne voi jopa eksyä (mikä tietysti olisi mahdollista kirjaimellisestikin, jos metsään menisi käppäilemään) ja liikkeellä olevat pilvet kuvaavat minulle rauhattomuutta ja huolia.

Sini